Matkakuume on ollut kesästä asti valtava. Epätoivon hetkinä olen miettinyt lähteväni vetämään trolleyta lentokentälle, että voisi edes leikkiä matkustavansa jonnekin. Kamalan kesän jälkeen d-vitamiinin vajauskin on sitä luokkaa, että aurinko on nähtävä, mieluiten pian. Onneksi mies on yhtä hullu kuin minä, asuntolainasta viis, matkailu on aina hyvä sijoitus. Siis alkoi suuri talviloman metsästys.
Niin ihanaa kuin talviloman suunnittelu onkin, voi siitä myös kehittää pienimuotoisen stressin. Kun ei ole suuria kriteerejä paikalla (pitää olla lämmintä), eikä ajalla (joskus hiihtoloman aikoihin), saa vaihtoehdot pään pyörälle. Eikä matkahakukoneistakaan juuri apua ole, niissä kun aina pitää tietää mihin on menossa ja milloin. Onneksi Supersaverin kuukausinäkymästä näkee edes ajankohdan mukaan minnepäin maailmaa olisi hyvä/edullista matkata.
Kuukausi sitten saatiin pitkän pähkäilyn jälkeen varattua lennot Vietnamiin. Siellä on takuuvarmasti lämmintä (mun kriteeri nro1), hyvää ruokaa (mun kriteeri nro2), eläminen on edullista (kaikkien kriteereissä), sitä ei ole täysin pilattu turismilla (miehen kriteeri nro1) ja siellä voi olla pokemon-juttuja (esikoisen kriteeri nro1). Lennetään helmikuun 11. päivä Helsingistä Bangkokiin, sieltä jatketaan Ho Chi Mihn Cityyn, josta mennään taksilla suoraan rannalle Mui Nen kalastajakylään. Rantsussa ollaan 12 päivää ja sitten siirrytään kaupunkilomalle HCMC:iin (mä puhun kyllä koko ajan Saigonista) ja neljän kaupunkipäivän jälkeen matkataan Hong Kongiin, josta lennetään kotiin Helsinkiin. Aika seikkailu, varsinkin kun mukana on 4v ja 8v pojat.
Lentojen buukkaamisen (otettiin Travelstartista) jälkeen illat ovatkin kuluneet resortteja surffatessa ja matkakuvioita selvitellessä. Ihanaa paeta tätä sadetta ja harmautta, nyt vielä ajatuksen tasolla, mutta muutaman kuukauden päästä ihan oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti