Miten näillä arktisilla leveyspiireillä voi lumella olla niin suuri valta? Sunnuntaista asti kaupunki on ollut täysin sekaisin lumesta eikä loppua näy. Tänä aamuna tein muutaman kilometrin työmatkaa vajaat kaksi tuntia (normaalisti 15-30min), josta tunnin seisoin bussipysäkillä, seurauksena kaksi peruuntunutta palaveria ja amputointia vailla olevat paleltuneet varpaat. Kaikki muukin elämä tuntuu toimivan nykyisin säävarauksella. Ggggrrrr... Eikä tätä marmatusta nyt pidä ymmärtää väärin, lumi on tietenkin parempi kuin harmaa loska, sen mahti arkisirkuksen aikataulujen sotkemisessa vaan on ihan liikaa.
Ajatukset pakenee väkisinkin Vietmaniin (niin kuin kuopus kutsuu tulevaa matkakohdettamme) ja lämpöisille rannoille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti